28.2.2016

'Se painaa ku höyryveturi!'

Yllä tän päivän hauskin kommentti Reetta Pirttikosken agivalmennuksessa. Kyse oli siis Unnan vauhdista radalla, saatiin kovin Reetalta kehuja mm. Unnan osaamisesta ja työmoraalista sekä meidän yhteistyöstä. Saatoin ehkä hieman liikuttua.

Rata oli hyppäri, ja semmonen kivan haastava. Pakostakin joutui kokeilemaan sellasia ohjauskuvioita, mitä ei tule itse paljon käytettyä. Alkuun jännitin (taas) kovin sitä, kuinka kerkiän joissain kohtaa koiran edelle, mutta se pelko oli jälleen turha. Kyllä sillä vaan on suuri merkitys, kuinka ohjaa ja miten sijoittuu.


Unna kulki tosi hyvin tänään, ja itelläkin oli hyvä fiilis tehdä se kanssa töitä. Radalla se ajoittain myös näkyi, kun vaan itse malttoi ohjata loppuun asti. Reetta korosti paljon omaa mielentilaa ja sitä, kuinka ennen radallamenoa on hyvä käydä rata läpi mielikuvaharjoitteluna. On hyvä myös olla selvät sävelet siitä kuinka itse toimii ennen radalle menoa, koska se vähentää jännitystä.


Jäi kyllä tosi hyvä mieli tästä valmennuksesta, sai taas enemmän luottoa omaan tekemiseen. Etenkin Reetan kehut lämmittivät mieltä hyvin koulutetusta koirasta, sen osaamisesta ja meidän yhteistyöstä. Kotiläksyksi saatiin tehdä pitkää noin 30 esteen rataa, koska mun ohjaaminen helposti heikkeni kun väsyin ja aloin hätiköidä. Näkyy kyllä tuossa videollakin hyvin. Kieltämättä ollaan tehty paljon tekniikkatreeniä viime aikoina, joten huomio oli kyllä täysin oikea. Tästä on taas hyvä jatkaa!

14.2.2016

Kun koira paineistuu

Eipä sujunut meidän paluu tokon kisakentille kovin hääppöisesti. Uudet liikkeet ei oikeastaan sen kummemmin tuottanut ongelmia, vaan se sama vanha peikko - mielentila. Ei pienen sheltin pää vaan kestä musta poispäin lähteviä liikkeitä ja yleensäkin tuota kokeenomaisuutta. Tuomarina meillä oli Juha Kurtti, joka on kyllä aivan ihana! Vähän yläkanttiinhan hän pisteitä meille mun mielestä antoi, mutta positiivisena asiana se, että hän huomioi rodun arvostelussaan - Lunahan ei mikään perusbortsu ole.

Ensinnä oli istuminen/paikkamakuu ja luoksetulohässäkkä, josta saatiin 10. Tässä kohtaa mielentila Lunalla oli vielä hyvä, hienoista haistelua oli havaittavissa istumisessa mutta muuten rauhallinen suoritus.

Liikkeet oli jaettu niin, että yksinään oli kiertonouto ja sitten kaikki muut liikkeet putkeen. Kiertonoudossa Luna lähti kiertämään kyllä, joskin vähän epävarmasti. Kapulan nosto oli hieman hidas, kun Luna päätti vähän nuuskutella kapulan alla ollutta merkkiteippiä. Haki kuitenkin, ja tuloksena kieronoudosta 9.

 
Muut liikkeet olikin sitten putkeen. Alussa Lunalla oli ihan hyvä fiilis, joskin hieman laama se oli. Tunnari oli ihan ok, palautuksessa mälväsi kyllä kapulaa mutta silti tulokseksi tästä 10. Kaukoissa tuli vähän eteenpäin ja istumiset jäi hieman vajaaksi, tästä tulokseksi 9 ½. Luoksetulossa tuplakäsky kun ei ekalla lähtenyt luokse, pysähdykset ok, tästä tulokseksi 7. Zeta hieno, siitä tulokseksi 10. 

Tämän jälkeen alkoikin sitten alamäki. Ohjattu meni ihan ketuiksi, Luna meinasi ohittaa merkin ja pysäytin. Lähetin hakemaan oikeaa kapulaa, ja raukka oli jotenkin ihan hukassa. Ei ymmärtänyt ollenkaan, oli lähdössä ihan väärään suuntaan. Liike ei oo Lunalle koskaan ollut vahva ja nyt luulen, että kun kiertonouto tuli kuvioihin, sekoittaa Luna ohjatun siihen. Nyt täytyisi siis jotenkin alkaa vahvistaa molempia liikkeitä erikseen ja selkeillä vihjesanoilla ennen kyseistä liikettä. Eli siis 0 tästä liikkeestä. Seuraavaksi tuli seuruu, josta saatiin jollain ihmeellä 10. :D Oli se ihan ok, mutta että 10... Olin tosi tyytyväinen peruutukseen, sen kanssa takuttiin KAUAN ja nyt se alkaa oleen aika hyvää. Lopuksi oli sitten se p*rkeleen ruutu.. Luna oli tässä vaiheessa jo niin paineistunut (läähätti enkä saanut enää kunnolla kontaktia), että tyhjään lähetys jäi vajaaksi, enkä saanut sitä enää korjattua joten jätin liikkeen siihen.

Kokonaistulos 232p II-tulos. Voin ihan suoraan sanoa, että masentaa. Kun mä tiedän, että LUNA OSAA! En vaan saa pidettyä sen päätä kasassa. Mun jännityksestä ei ole enää kyse, koska nykyään vähemmän jo jännitän kokeita. Yritin saada Lunaa tsemppaamalla pysymään mukana, mutta pitkä kaavio oli sille vaan liikaa. Mulla oli jo sellaset fiilikset, että ihan tosissaan harkitsen tokon vaihtamista rally-tokoon Lunan kanssa. Siellä kun koira saa pääsääntöisesti suorittaa lähellä ohjaajaa, mutta kun kuitenkin haluisin tokoakin kisata kun tiedän että koirasta on siihen kun se vain voittaisi itsensä...

Yksi hyvä juttu tässä päivässä oli. Koin 'valaistumisen' ja tiiän mitä pitäis oikeesti alkaa treenata, mutta motivaatio on ihan nollassa. Ensinnäkin mun pitäs alkaa treenaan erikseen vahvaksi noi ohjaajasta etäällä suoritettavat liikkeet eli kiertonouto, ohjattu ja ruutu. Nää on kaikki kolme meidän kompastukiviä, koska Luna ei oo varmaan koskaan oppinu niiden eroa. Erikseen nyt näiden vahvistamista.

Ja toinen ratkaiseva tekijä, joiden takia treenit pitäs rakentaa nyt ihan uudestaan - ohjaajan vähäeleisyys ja kokeenomaiset treenit. Hoksasin tänään, että palkkaan Lunaa treeneissä ihan liikaa. Bongasin jostain blogista tälläisen tekstin seminaarista, jossa käsiteltiin kisakoiran motivaation rakentamista;

'Koiralle on opetettu treeneissä noutoa ja se osaa liikkeen, mutta sitä on esim. kapulaan tartuttua kehuttu niin ruumiin kielellä, kuin äänellä tuomaan kapula ja ohjattu istumaan sivulle. Kisatilanteessa ohjaaja muuttuukin jäykäksi ja passiiviseksi, jolloin koira muuttuu epävarmaksi ja saattaa esimerkiksi kapulaan tartuttuaan jäädä hölmönä seisomaan kapula suussa epävarmana siitä mitä tekisi (koira odottaa, että kun se tarttuu kapulaan, ohjaaja aktivoituu kehumaan, liikkumaan ja kannustamaan koiraa kapulan palautukseen, koska näin on ollut aina treeneissä). Kaikista vartalo- ja ääniavuista tulisi siis harjoituksissa päästä mahdollisimman nopeasti eroon, tokikin niitä tulee antaa niin kauan kuin koira niitä tarvitsee. Koira oppii treeneissä siis, että passiivinen ohjaaja on se, jolta palkka tulee.'

Tämä kuvaa aika hyvin meidän tänhetkistä tilannetta. Ymmärsin, että mulle on jäänyt päälle koiran yletön sanallinen palkkaaminen niiltä ajoilta, kun se vielä tarvitsi sitä paljon. En ole hoksannut, että nyt kun koira osaa enemmän, pitäisi sanallisen palkkauksen vähentyä ja sitä käytetään vain sellaisissa tilanteissa, joissa koira sitä tosissaan tarvitsee. Eli se kokeenomainen treeni on jo ihan senkin vuoksi tärkeää, ettei se kontrasti treenin ja kokeen välillä ole kauhean iso. Ihan älytön herääminen kävi tän asian suhteen. Luulisi että tässä vaiheessa se on jo päiväselvää, mutta vaikka mekin on paljon treenattu niin tälläinen tärkeä pointti on jäänyt multa huomaamatta

'Koiran voi opettaa myös virittymään ohjaajan kilpailukäyttäytymisestä, jolloin koira nousee kun ohjaaja on jäykkä. Tämä tarkoittaa sitä, että jo treeneissä ohjaaja tekee kaiken mahdollisen kisanomaisesti turhia lepertelemättä, josta koira oppii, että palkkaa on odotettavissa. Kisanomainen käytös tarkoittaa siis koiralle ohjaajan hyväksyntää.'

Samaisesta seminaarista tämä lause, olisko tässä meille seuraava tavoite? Nyt pitäisi vaan rakentaa treenit siihen malliin, että tähän päästäisiin. 

7.2.2016

Tavoite tälle vuodelle saavutettu!

Startattiin lauantai-aamuna Katjan ja Hermannin kanssa kohti Seinäjokea ja agilitykisoja. Pieni jännitys oli päällänsä, kun tiedossa oli kaksi agilityrataa ja mielessä mahdollinen kakkosiinnousu, joka oli siis vain yhden LUVAn päässä. Unna oli oma rauhallinen itsensä, ja itseä helpotti kovin että sai jutella kaverin kanssa ennen radalle menoa.

Ensimmäinen rata tuntui ohjauksen kannalta jouhevalta, mutta radan puolivälissä keppien jälkeen Unna lukitti itselleen putken väärän pään enkä saanut sitä enää kovasta yrityksestä huolimatta muuttamaan suuntaa. Loppurata meni tosi kivasti, mutta väärän putken pään vuoksi ekalta radalta HYL.

Toinen rata oli ohjauksen kannalta aika haparointia. Tällä radalla oli paljon enemmän kinkkisiä paikkoja, ja se kyllä näkyi myös ohjauksessa epävarmuutena. Heti alussa A-esteen jälkeen Unna meinasi lähteä väärään päähän putkea, mutta sain homman pelastettua. Putken jälkeisessä takaaleikkauksessa olin jäljessä, ja Unna meinasi juosta jaloilleni mutta Unna pelasti tilanteen hienosti. Puomilla alkoi jännitys nousta, nolla on lähellä! Aiheutin itselleni ja Katjalle sydämentykytyksiä, kun kahden viimeisen esteen kohdalla koira hävisi näkökentästä, ja käännyin katsomaan missä se on niin meinasin ohjata ohi viimeisen esteen. Luojalle kiitos Unna jäi ihmettelemään ja kyselemään 'mihin nyt?' ja päästiin kuin päästiinkin kunnialla maaliin, tuloksella LUVA ja SERT sekä sija 2! On se mahtava kakara, seuraavaksi startataankin kakkosissa!


Katja takoi Hermannin kanssa myös mahtavaa tulosta tehden jokaiselta radalta LUVAn triplavoitolla ja ja näin ollen hekin nousivat upeasti kakkosiin! KSKY edusti tänään hienosti, kakkosissa kisannut seuralaisemme laskeskeli loppusaldona että neljä koirakkoa, kaksi SERTiä, kaksi LUVA ja seitsemän nollatulosta, vau! On meidän seurassa vaan aika taitavia koirakoita. :) Huomasin tosin että kontaktit pitää ottaa työn alle, sen verran niissä possuiltiin.. Mutta nyt vaan nautitaan tästä fiiliksestä!