7.10.2014

Pohdintaa

Vähän on taas jäänyt tämä blogin päivittäminen. Tässä on ehtinyt jos jonkinlaista tapahtua, joten yritän koota nyt alkuun meidän kuulumisia nyt ulkomuistista.

 26.9 oltiin Lunan kanssa Panu Erolan agilityvalmennuksessa. Panu oli todella hyvä valmentaja, joka antoi hyviä vinkkejä siihen, kuinka saataisiin Lunan kaarroksia pienemmiksi. Lunahan ei osaa himmata ollenkaan, vaan painaa täysillä joka paikkaan, niin menee käännökset aika pitkiksi. Ja sitten kun itse olen aina auttamatta myöhässä. Koulutus oli hyvä, mutta itselle jäi päälle agilitymasennus kun ei vaan omat taidot ja nopeus riitä.

28.9 lähdettiin Unnan ja Lunan kanssa extempore Kankaanpään koiraharrastajien mätsäriin. Paikka oli niin lähellä, että voitiin kävellä joten kynnys lähteä ei ollut suuri. Luna sijoittui hienosti pienten aikuisten PUN1, mutta BIS-kehässä ei enää pärjätty. Olin yllättynyt yleensäkin että sijoituttiin näinkin hyvin, koska Luna kävi todella kierroksilla ja käyttäytyi väliin vähän turhankin villisti. Unna esiintyi parhaiten ikinä, ja sijoittui pienten pentujen PUN3. :) Pätevät pöljät ♥


Pitäisi tuon Unnan kanssa aktivoitua ja alkaa miettimään, koska vien sen ekaan näyttelyyn. Värihän sillä ei ole paras mahdollinen, kun tuota ruskeaa on turhan paljon, mutta mielenkiinnolla veisin sitä näytille. Ilmottauduin tosin jo lokakuun lopussa meidän seuran järjestämälle näyttelykurssille, joten eiköhän se into tästä pian lähde.

Mitäs muuta.. Olen tokon alkeiskurssia alkanut pitää ja kurssia on takana nyt muutama tunti. Olen todella yllättynyt siitä, kuinka antoisaa kouluttaminen voi olla! On aivan ihanaa huomata, kun kurssilaiset oppii ohjaamaan koiriaan ja että intoa löytyy! Kehitys muutaman kerran aikana on ollut ihan huimaa! Mulla on super-kurssilaiset ♥

Toinen ihan ei niin kiva juttu on se, että olen Lunaa joutunut kuljettamaan nyt jo muutaman kerran parin viikon välein hierottavana. Kesällä tapahtunut muuriturma (Luna hyppäs siis päin muuria ja tuli alas niskoilleen) on antanut sen verran kovan iskun niskaan, että yksi nikamaväli ei ota auetakseen. Tämähän on näkynyt siinä, että Luna on aika rajusti toispuoleinen ja esim. tykkää maahanmenoissa heittää lonkalleen. Kovin ollaan venytelty ja lenkkeilty kotona vapaana, mutta niska vaan junttaa. Tilanne on kyllä paljon parempi kuin pari kuukautta takasin, mutta vieläkään koira ei ole täysin kunnossa.

Ja tästä päästäänkin hyvin tähän mun mainitsemaan agilitymasennukseen. Mä olen tosissani miettinyt koko lajin lopettamista Lunan kanssa. Mä en oikeasti tiedä, kannattaako näin rämäpäisen koiran kanssa harrastaa koko lajia jos haluan, että koira on vielä muutaman vuoden päästä ehjä. Toko on meillä kuitenkin ykköslaji. En oikein tiedä mitä tehdä. Ajattelin jos saisi osteopaatille (Piiralle) aikaa tuon koiran kokonaisarviointiin, ja yleensäkin siihen mikä sen rangan kunto ihan oikeasti on. Toisekseen aion kuvauttaa selän ja lonkat uudelleen poissulkeakseni sen, että luusto on kunnossa, kun tätä jumia nyt kuitenkin on ollut.

Masentaa jotenkin niin paljon. Myös se, että mulla ei kunto riitä vaikeammissa luokissa etenemään koiran kanssa, vaikka koira osaisi. Olen ajatellut myös antaa Lunan jonkun muun ohjattavaksi, mutta Luna ei lähde muiden ohjattavaksi. Joten ei tässä paljon vaihtoehtoja ole. Kisaamaan olen kuitenkin menossa 12.10 Poriin, siitäkin jo sellainen olo että oliko mitään järkeä ilmoittaa ittensä sinne ottamaan niitä hylsyjä.

Tällä hetkellä olen siis aika isojen kysymysten äärellä agilityn kanssa. Unnan kohdalla alkeita harjoitellaan, mutta en tiedä, lähdenkö sen kanssa koskaan kisaamaan. Aika näyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti