Tämä viikko ei kauhean kivoissa merkeissä käynnistynyt, Unna nimittäin
joutui maanantaina yllättäen leikkaukseen. Meilläpäin on ollut liikkeellä jonkinlaista koirien flunssavirusta, ja sen saivat myös mun koirat. Kovaa aivastelua ja pärskimistä oli alkuun etenkin Lunalla. Ensin luultiin että kyseessä on nenäpunkki, ja molemmat koirat lääkittiin. Tämä ei auttanut. Unna alkoi sitten
viime keskiviikkona ripuloimaan, ja ripulia jatkui aina viikonloppuun
asti. Viikonloppuna tuttu ell kirjoitti Unnalle antibiootin ja kehotti jatkamaan Canicurin syömistä, sillä tytöllä epäiltiin
suolistotulehdusta.
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä
tilanne muuttui radikaalisti. Aamuyöllä Unna alkoi ensimmäisen kerran
ripuloinnin lisäksi myös oksentaa rajusti limaa. Oksennus muuttui
valkoiseksi vaahdoksi, ja koira alkoi kouristella. Tilanne meni vartissa
ohi. Aamulla metsästin aikaa niin Kankaanpään, Porin ja Tampereen
klinikoilta, ja lopulta Porin Eläinlääkäripalvelusta saatiin aika järjestetymään iltapäivälle. Unna tutkittiin alkuun, sydän kuunneltiin ja tunnusteltiin maha. Maha aristi selkeästi, ja verikokeesta huomattiin että tulehdusarvot olivat rajusti koholla. Ell otatti röntgenkuvan, jossa ei ihan selkeästi näkynyt mitään joten päätettiin vielä ultrata. Ultrassakaan ei selvästi näkynyt mitään, muta ell oli sitä
mieltä että mahassa oli jotain ylimääräistä.
Ensin kehottivat
lähtemään Hattulaan, jossa olisi ollut eläinsairaala ja ympäri vuorokauden hoito, mutta sanoin että mulla ei
yksinkertaisesti ole mahollisuutta lähteä. Ihana lääkäri järjesti sitten niin, että
leikkasivat Unnan samana päivänä vielä tuolla omalla asemalla. Leikkaus
meni hyvin, ja Unnan mahasta löytyi iso määrä ihmisen hiusta (!!??) ja samalla
todettiin kovin ärtynyt suoli. Unna oli yön yli toipumassa kotona,
ja yö menikin yllättävän hyvin. Tyttö touhusi jo, vaikka leikkauksesta ei ollut kuin
15 tuntia. Kovin tokkurassa se tietysti oli kovien kipulääkkeiden vuoksi. Eilen Unna vietti vielä puolen päivää Porissa nesteytyksessä, ja sai vielä ennen kotiinpääsyä pistoksina kipulääkkeen ja pahoinvointilääkkeen.

Että tälläinen ikävä elämänalku mun vauvalla. Tyttö
oli koko tämän ripulin ajan pirteä; söi, leikki ja joi normaalisti.
Vasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tilanne romahti. Sain tämän viikon töistä vapaata, ja
ensi viikoksi äitini tulee hoitamaan Unnaa. Luna on hoidossa isällä
Pomarkussa, ja me Unnan kanssa ollaan Pomarkussa myös mutta mun
isovanhempien luona. Täällä on tehty vauvalle toipilashuone jossa me
nukutaan lattialla yhdessä. Unna onkin nukkunut jatkuvasti osittain mun tyynyllä.
♡
25.4 poistetaan tikit, ja sinne asti menee nyt antibioottikuuri, mutta aiemmin mennään
kontrolliin jos tilanne ei parane (koira alkaa kipuilla tai uloste ei ala kiinteytyä). En oikeasti halua enää koskaan kokea mitään tälläistä, elämäni kauheimpia aikoja tässä vietettiin. Itkin maanantaina ihan hysteerisesti, ja tulipa siinä koettua elämän ensimmäinen paniikkikohtauskin. En voi kuin koko sydämestäni kiittää Porin Eläinlääkäripalvelua ja eläinlääkäri Tessa Stenroosia ja hoitajia, jotka kovan kiireen keskellä tekivät aikaa pienelle potilaalle. Olen ikuisesti kiitollinen!
Nyt kaikki näyttää toistaiseksi hyvältä, ja voi sitä ilon tunnetta kun Unna kakkasi aamulla! Eli suoli ainakin toimii. :) Tyttöä ei tunnu kivut vaivaavan, lähinnä tuo kauluri aiheuttaa vikinänaiheita. Jos nyt vaan kaikki menisi jatkossa hyvin, ja selvittäisiin tästä pelkällä säikähdyksellä.