25.7.2013

Mitä oppisitkaan jos koirasi olisi opettajasi? -HAASTE

Päätinpä minäkin nyt tarttua haasteeseen, kun sellainen minulle kerran lätkäistiin (kiitos vain siitä). :)

http://ssamperi.blogspot.fi/2013/06/mita-oppisitkaan-jos-koirasi-olisi.html

'Kerro kuvin ja tekstein mitä kaikkea sinä olet oppinut tai mitä tahtoisit oppia koirasi elämästä?'
 


Huoh mistähän sitä alottaisi, asiasta sanottavaa on nimittäin paljon. Ensinnäkin, Luna ON ollut opettajani niin hyvässä kuin pahassa, ei epäilystäkään. Luna muutti talouteeni noin puolitoista vuotta sitten, ja siihen aikaan on mahtunut paljon iloja ja suruja. Sheltin ottaessani tiesin mitä odottaa, olihan perheessämme ennestään jo ollut samanrotuisia otuksia. Luna onkin ensimmäinen ikioma koirani, jonka hoitovastuu on yksin ja ainoastaan minulla. Jotenkin ahdistavaa (mutta palkitsevaa) olla vastuussa täysin minusta riippuvaisesta eläimestä, josta on lyhyessä ajassa muodostunut oman elämäni keskipiste.

Meidän alkumme oli ruusuinen, mutta teini-iän saavuttua jouduin painiskelemaan shelteille ominaisen piirteen kanssa, nimittäin arkuuden. Luna onkin opettanut allekirjoittaneelle aimo annoksen kärsivällisyyttä: kädestä pitäen on opeteltu, että jokainen koira ei aio syödä pientä shelttiä suihinsa, tai että se naapuri ei sieltä aidan toiselta puolelta kimppuun tule tai että jokainen rasahdus ei merkitse mörköjen hyökkäystä. Aina ei ole tädin kärsivällisyys riittänyt, mutta virheistä ollaan opittu. Ja se tunne kun koira kävelee rauhallisesti vastaantulevan (lue: räköttävän) koiran ohitse kuin toinen olisi ilmaa; on se tunne vaan aika makia.

Olen myös oppinut aivan järjettömästi koiran käyttäytymisestä ja niistä pienistä eleistä, joilla koirat kommunikoivat keskenään. Luna on todella herkkä koira, joten minun pitää hyvissä ajoin ennakoida ja seurata, kuinka se suhtautuu mihinkäkin tilanteeseen. Sanotaanko että tilannetaju minulla on parantunut paljon. Oman kehon hallinta ja omiin 'näkymättömiin' eleisiin tulee nykyään kiinnitettyä huomiota erilailla kuin ennen; se tosiasia, että on turha koiralta odottaa rauhallisuutta jos itse on jännittynyt kuin viulunkieli. Kuten itsekin olen saanut käytännössä todeta, osasyy koiran ei-toivottuun käyttäytymiseen on kuitenkin lähes aina omistajassa.



Samalla kun koiran itsetunto on kasvanut, on omakin itsetunto kohonnut. Ollaan yhdessä koettu että hei, mehän pystytään vaikka mihin! Pienet onnistumiset arjessa tai toko- ja agilitykentillä ovat vahvistaneet yhdessä tekemisen meininkiä ja sitä, että kyllä me osataan kun vaan halutaan ja yritetään! Lunan kanssa olen innostunut tosissani kisaamisesta ja ah-ennen-niin-tylsä-toko on vienyt minut ihan mennessään. On se helppoa kun on näin pätevä koira?!

En voi sanoa, ettenkö olisi missään vaiheessa katunut koiran ottamista, mutta sen voin sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois. Koiran ottamisen jälkeen olen saanut uusia ystäviä, uusia harrastuksia; toisin sanoen, olen saanut sisältöä elämälleni. Ja ennen kaikkea, olen saanut korvaamattoman ystävän, joka rakastaa minua kaikista vioistani huolimatta.


"He is your friend, your partner, your defender, your dog.
You are his life, his love, his leader.
He will be yours, faithful and true, to the last beat of his heart.
You owe it to him to be worthy of such devotion."
- Unknown

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti