9.1.2013

Harmitus :(

Tämä on taas niitä päiviä kun koen olevani surkea koiranomistaja. Olen varmaan aikaisemmin puhunut täällä Lunan koirapelosta ja meidän ohitusongelmista, ja ollaankin kehitytty hirmusesti etenkin ohittamisissa mutta tänään tuli sitten takapakkia.

Oltiin lenkillä ja vastaan tuli iso musta labradorinnoutaja, ja totutusti otin Lunan kontaktiin. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes yhtäkkiä tämä iso musta labbis olikin Lunan naamalla.. Luna veti tästä hirveät pultit, ja karvat pystyssä alkoi isotella labbikselle joka väkisin yritti tunkea päälle. Minun olisi varmasti tässä tilanteessa pitänyt laittaa stoppi sekä Lunan pullikoinnille että labbiksen intoilulle, mutta olin niin pöllämystynyt koko tilanteesta että kävelin vaan pois. Kaikista paras oli kun labbista pidellyt mummo vain mumisi että 'tää on ihan kiltti ei tää mitään tee se haluaa vaan tutustua'. No juu ihan kiva mutta minun koira ei halua! Joten hanki pliis sellanen koira jota pystyt hallitsemaan, joohan?

Harmittaa tällaiset välikohtaukset aivan mahdottomasti, etenkin kun oltiin juuri edistytty niin hienosti! Ja eiköhän tämä murina jatkunut sitten seuraavankin koiran vastaantullessa, sain sen kyllä loppumaan mutta äh. Koen epäonnistuneeni Lunan sosiaalistamisessa vaikka tiedän, että Luna on perusluonteeltaan varautunut ja hyväksyy muut koirat hyvin valikoivasti. Pentuna kuljettiin paljon koiramiitingeissä ja oltiin erilaisten koirien kanssa tekemisissä, mutta tästä ei ole meidän kohdalla ollut mitään hyötyä; Luna on aina ollut epävarma muiden koirien kanssa ja ottaa aikansa, ennen kuin se hyväksyy ja rentoutuu. JOS hyväksyy, tällaiset yli-innokkaat koirat se sivuuttaa aivan varmasti.
Hallituissa tilanteissa Luna käyttäytyy aivan eri tavalla, sillä silloin se on varma itsestään ja tietää että omistaja hoitaa tilanteen. Tokossa ja agilityssa meillä menee ihan hyvin, siellä ollaan muutama koirakaverikin saatu mutta tiettyjä koiria Luna yhä karttaa.

En tiedä mikä tuuri meillä on ollut kun meidän kaikki sheltit on ollut hyvin arkaa sakkia, minkä vuoksi tekisi mieleni seuraavaksi kokeilla hermorakenteeltaan hieman tasaisempaa koiraa vaikka shelttiä muuten rotuna rakastankin. En väitä etteikö koulutuksella saa paljon aikaiseksi; tiedän, että ilman vaivannäköä tässä asiassa mulla voisi olla käsissä vielä arempi ja pelokkaampi koira. Mutta sheltin perusluonne on valitettavasti tosi varautunut, ja joskus toivoisin vähän varmempaa koiraa. Vaikka toisaalta en voi sietää dominoiviakaan rotuja.

Huoh että tällästä tällä kertaa. Tilasin Lunalle Lahteen hienon näyttelyhihnan, mutta enköhän tyhmyyksissäni tilannut liian pienen ja vaihtokappale ei ehdi viikonlopuksi perille. *itku* Noh, täytyy mennä vanhalla hihnalla. Olen nähnyt kaikkia painajaisia viikonloppuun liittyen kun jännittää niin vietävästi, mutta eiköhän me kunnialla tuosta(kin) selvitä. Halli vaan on meille uusi kokemus, saa nähdä mitä neiti siitä tuumaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti